petitaccentnordique

Joku harjoitteli vuorosanoja vastapäisellä penkillä itsekseen, huomasin ikkunasta. Kerran totesin kollegalle että te ranskalaiset, te vedätte hirmuista teatteria - pistin takaisin samalla mitalla, siitä on jo ainakin kymmenen vuotta, oli ihmeellisiä kyynärpäämittelöitä ja olin ehkä vähän kyllästynyt siihen että minut roolitettiin aina suomalaiseksi. Lähtökohtaisesti, toki, kaikki on eräänlaista esitystä ja eilisen ministereillä Hollywood-agentit.

Mietin tällä viikolla mm. kokonaisia katsomolohkoja jotka katsoivat 'Liberté Cathédrale' -teosta aurinkolasit päässä vastavaloon, kenties pelkäsivät joutuvansa parrasvaloihin itsekin häikäistyneinä koska katonrajassa oli akkunat ja aurinko laski länteen - kirkonkellojen jylhää kuminaa, pyrkimystä kohti jotain itseään suurempaa. Ja sitäkin mietin että kaikki missä perfektionismi on viritetty maksimiinsa, tuottaa monta oivallusta ja potentiaalisen pettymyksen. Lopuksi, tykkäsin… Lire la suite Odotuksia ja kokemuksia →

Joku rohkea halkoo taivasta langallaan, minä pää pyörällä niska kenossa kulmassa mobiililaitteiden jo unohdin mitä ajattelin kirjoittaa. Kuuma kuin keskinen syyskuu, ehkä siksi, on päästävä veden äärelle sadan kilometrin päähän koska turkoosit vedet, Euroopan puhtaimpia. Ja hikoileva kaupunki tarjoilee hengenravintoa niin paljon että olen sulaa. Lyon the hot spot ma ville.

Eihän nämä ole uutisia lainkaan - julkisuuden henkilöitä. Missä käänteessä media eksyi ja minne? Kysynnän ja tarjonnan laki. Painavat asiat, asiat sikseen. Tissit.

Rentrer des vacances en train qui traverse la France du nord au sud, terminer Les Années d’Annie Ernaux tout en tenant une conversation avec la gentille Havraise née aux années 40, tout en occupant l’enfant de bientôt cinq ans… Le temps et les paysages qui changent. La dame d’en face parle des années, des générations,… Lire la suite Retour au moment présent →

raikkaampi, raikkahin Suomi. Kyllä vaan on kuikan huuto luksusta.

Vuosi vuodelta paikat muuttuvat yhä vieraammiksi, vanhat tutut…erikoinen sekoitus nostalgiaa ja hämmennystä. Viinan haju oranssissa metrossa, lautasenkokoinen raaka korvapuusti esplanaadilla, kädet sokeritöhkässä. Näitä ahmin teininä treenien jälkeen ja nyt en jaksa puolikasta, tätä kaupunkitilaa kulutin. Harmaa ilma piiskaa vasten kasvoja pitkälläsillalla - ei nyt myrskyä kuitenkaan - pyörin eestaas ja ympäriinsä, katselen tuliaisia turistin gazella,… Lire la suite Hki →

Olen heikkona kieliin, niihin harvoihin joita ymmärrän, ja sattumanvaraisesti käytän… enkä ollut ehkä vuoteen lukenut kunnolla mitään suomeksi, siispä suuntasin Suomalaiseen. Ja mikä ovela sattuman kauppa. Osun opukseen joka sanoittaa eksistenssiä niin osuvasti etten tiedä miten päin olla, mistä kulmasta vielä nauraa itselleni ja universumille, millä kädellä tarttua seuraavaan ovenkahvaan. Tarkalla kädellä, se iski kuin… Lire la suite ”mahdoton ja olemassa” →

Chers convives de la planète Terre : toustes sur cette même boule, sans perdre la boule, serait-ce possible ? ( Dites-moi oui. )

Tällä viikolla katsoin Ukrainasta paossa olevaa noin viisivuotiasta silmiin. Joku ympärillä totesi kuinka hän puhui tai oli puhumatta ranskaa. Se kaikki meni minultakin ohi. Koska silmissä oli kaikki.