pitkä kuuma

heräsin burgundissa kansallispäivänä kukonlauluun kukonlaulun aikaan
ikkuna toi huoneeseen aavistuksen ilmavirrasta
ja sen ylipirteän kukon kokorikon
kuuma.
uusia termejä oloille ja tiloille :
hellekrapula – gueule de bois de canicule
puunaama, hidastus, seuraava viuhkan viuhahdus
askellan varjosta varjoon, pysyttelen liikkeessä
(liikeessä on ilmastointi)
mutta kansallispäivänä olen toisessa läänissä ja näen näkyjä :
karannut lammas haahuilee halki pikkukaupungin parkkipaikan
hämmästyn hetken ja se menee ohi kuin kangastus
juuri mikään jaksa hämmästyttää juuri ketään paria sekuntia kauempaa
maailma on nykyään rakentunut rytmeille joista en saa kiinni
jos tahdonkaan
tiedän mitä tahdon ja se on jo jotain
pidän liikkeen ilmavuudesta, virittelen läpivetoja
harrastan resilienssiä tavoittelen potentiaaleja
lätkin hyttysiä maan ja taivaan välillä
miettien että eläin on sittenkin ehkä viisaampi kuin ihminen
taas karkaa ajatus planetaariselle levelille
ehkä olen vähän megalomaani
vaikken yhtä pientä hikistä runoa
tahdo saada aikaan
keskiyön hipoessa kolmeakymmentä
taas tuijotan numeroita
eri kokoisilta näytöiltä omaa naamaani ja muiden naamoja
ollaan visiona, tarkennan, yritän katsoa silmiin
katsoa silmiin 2026
visioin viileämmän maailman jossa kietoutua lampaanvillaan
tällä välin kukon ystävättäret ovat tuottaneet minulle aamupalaa
kohta ei saa kananmuniakaan syödä kun päästöt ja
kaikenmaailman mikropartikkelit ympäröivät meidät 360
kokonaisuuden epäjohdonmukaisuus jaksaa ihmetyttää
puhun taas maailmasta pyrin isoon kuvaan
vue d’ensemble
ensemble.

kesä !