Korttelinmitta on hyvä mitta.
”Kortteli on vanha mittayksikkö, jolla on voitu mitata yhtäältä pituutta ja tilavuutta, toisaalta aikaa.” (Wikipedia)
Korttelielämä, vie de quartier, on ranskalaisen kaupunkielämän perusmitta. Sinun kaupat, sinunkaupat, kaikki se tuttu ja tottumus, paikallisia.
Kortteliin identifioituminen. En haluaisi juuri nyt olla missään muualla kuin tällä kukkulallani, kylässä kaupungissa, vanhoilla silkki- ja tekstiilityöläisten konnuilla. Kulkee edelleen nimellä ’kukkula joka työskentelee’. Toinen kukkula vastapäätä rukoilee, ja kirkonkellot kukkuloiden välillä käyvät dialogiaan tasatunnein, j’adore.
Vielä tänä päivänä voi Croix-Roussen rinteiltä ostaa paikanpäällä takahuoneessa tehdyn takin. Sitä takkia olenkin pitänyt, ja tulen pitämään. Lähempi parempi. Kirkkaalla näkymä venyy Mont Blancille asti, mutta tässä 250 metrissä on just hyvä.
Quartier et les bonheurs de proximité.
Le quartier est une unité de mesure ancienne, du moins dans certaines langues. La vie de quartier est une unité de base de la vie citadine française. Les commerçants de proximité, les visages qu’on reconnaît, l’identité locale. Même un étranger passe pour un local. Le quartier c’est toi et moi, on se permet de se tutoyer, et c’est bien ainsi.
Je voudrais écrire cela nulle part ailleurs que sur ma chère colline, un village dans la ville, ancien haut-lieu des canuts, la colline qui travaille. Les clochers tiennent leur dialogue mélodique avec la colline d’en face, celle qui prie. J’adore.
Encore aujourd’hui peut-on se procurer une veste made in Croix-Rousse, dans l’atelier au fond de la boutique. Ma veste préférée que je porte tout le temps, que je porterai longtemps. Circuits courts.
Pas toujours besoin de regarder loin pour voir plus clair. Même si, en temps clair, on peut en effet apercevoir le Mont Blanc depuis ma colline, rien ne vaut mon quartier.
petitaccentnordique 