Tuoksu, tuo nenällinen elämys joka joskus jopa maskin sisään salavihkaa livahtaa. Tuoksullinen aistimus on ranskaksi olfaktiivinen – sana jota pääsin mehustelemaan tarjoutuessani seremoniallisesti verhoilemaan sisääntulijat talon tuoksulla. Lähestulkoon jokaisella perinteikkäällä talolla on nimikkotuoksunsa, ja jokaisella tuoksulla pää-, sydän- ja pohjanuottinsa.
Jos en olisi herkähkö hajujen kanssa, saattaisin kiinnostua tästä maailmasta enemmänkin. Mutta olen se tyyppi joka on pökertyä jo Sephoran porteilla, joten. Joskus haluaisin kyllä käydä Grassessa, parfymerian mekassa.
Kerran nautin eksklusiivisessa yökerhossa Mojiton joka oli maustettu suihkauksella Parfums Diorin bergamottiöljyä. Ei huono. Näin sitä taas loihditaan luksusta, maan tavaramerkkiä. Tuoksun kautta brändit pääsevät hienostuneesti ”iholle”, intiimiin sfääriin, sokeriksi pohjalle mojiton.
Siitä koukuttavaa, että kun omansa löytää, tulee uskolliseksi ihan hu(u)mauksessa. Itse vannon Maison Lanvinin Eclat d’Arpègen nimeen, tai siis olfaktiiviseen cocktailiin.
Teille, jotka pysyitte haisulla tänne asti, haluaisin vielä haistattaa seuraavaa: Provencelainen laventelipelto todella on myyttinsä veroinen, sen kerran kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Vahva moniaistikas suositus.
petitaccentnordique 