petitaccentnordique

mitä enemmän pitsiverhoja mummoja vespoja viinipeltoja retrompi sen parempi ei yhtään vaikuttajaa mailla halmeilla, vaikuttavaa nebbiolot kylpevät loppukevään kesässä minä kylven rinteen reunalla altaassa katselen heidän kypsyvän jokunen ajatuskin kypsyy en ole absolutisti monenkaan asiaan suhteen ihmettelen kohtuudella on veritas että ymmärrän italiaa vain hatarasti ranskan pohjalta olen vain pitkäviikonloppulaisia ei sen perusteella vedetä johtopäätöksiä… Lire la suite Piemonte →

J'ai failli écrire un buffet à volonté alors que je voulais juste une entrée simple, un petit hors-d'œuvre pas tout à fait une amuse-bouche un je ne sais quoi ni trop salé ni sucré mais clément douceur 4 épaisseurs un truc un peu chou quoi, probablement une profiterole.

Suloinen sekoitus lumiukkoa, pähkinänsärkijää ja poikakuoroa, taiteilijan saarnaa, hiljaisuutta nähdä metsä kuusilta innostuen pukista johon kukaan ei usko sapluuna vanhaa ja uutta, ryppyinen konvehtikääre, ehkä Julia muistan oksilla aidot kynttilät, nykyään uudet direktiivit kas, joulupallo on peili. Oli miten oli, niin se vaan on ihan kohta aika luumujen kylpeä hiljalleen kanelissa.

Par temps de brouillard fumée blanche you name it rien à voir mais à plus moins zéro ça ressemble à l'hiver à la sortie d'un concert-événement où Zaho illumine le vieil abattoir telle une Lucia de nos temps (pourquoi Sainte Lucie a-t-elle des bougies sur la tête ?) douce et techno, le fin équilibre dans… Lire la suite concertation →

Joku kysyi hiljan mitä kuuluu, vastasin Olen lukenut paljon viime aikoina hiljaisuus, ei ollut ehkä sellaisia lukuja heittää pöytään hyötynäkökulmaa tai vastaavaa ei ei en halua tehdä tästä mitään numeroa, yritys katsoa taitemmin maailmaa on luku itsessään, arvokas valinta, je trouve. Sakset eivät olleet silponeet painotuotteita joita sai lähestulkoon joka korttelista luojan kiitos, elän kulttuurissa.

Musta tuntuu että koko idea mustasta perjantaista tuoksahtaa kumuloituvalle röykkiölle jossain poissa silmistä, huonolle diilille, kaiken kukkuraksi. Miltä susta, mitä mietit? se kiinnostaa, se mitä hankintoja teit ei juurikaan - pardon my Finnish.

Luin yhdeksänkymmentäluvun tapahtumista, jotka sisälsivät sivumennenmainintoja ajan sinänsä merkityksettömistä musiikkikappaleista. Mietin mitä itse, noin 1995 ? Ainakin istuin iltoja Oopperan saunassa jalat maitohapoilla laulaen kramppeja pois tuoreiden tanssisiskojen kanssa, jotakin senhetken hittiä. I wish I was a little bit taller...mitä sattuikaan silloin maailmalla soimaan. Maailma tuntui niiltä lauteilta käsin epämääräisen kaukaiselta sfääriltä ja yhtään pidempi… Lire la suite I Wish (iät ja ajat) →

Ymmärrän vähän jos ollenkaan joko aivan liian runsaita tai olemattomia sateita superkuita ja muita avaruuksia tähtien tavoittelua niin miksi miksi blingiä joka varjoonsa jättää x asiaa / X-asioita joita en tahdo ymmärtää kas, jälleen säkeitä kuutamolla.

Non ce n'est plus Halloween je n'y crois pas aux têtes oranges. Vraiment j'ai du mal à y croire, à ce cirque dans lequel on se réveille.

En kertakaikkiaan voinut nähdä että kenellekään (saatika sitten museovirastolle) edes juolahtaisi mieleen ... kansallismuseo(ide)n sulkeminen ... niin sanottua "pienimmän haitan periaatetta" noudattaen. Tiedän, kuikuilen täältä jostain Louvren ja Versaillesin jonojen takaa, toisenlaisesta ilmastosta käsin, vaan yhtä kaikki käsittämätöntä se on, inimaginable.