näkyvät kuuluvat
tekevät silmäätekevät
näyttävät mallia minä pystyn
korkealle korkeammalle korkoa korolle
katsokaa ja me katsomme mitä katsomme
mitta, puut.
nousen Euroopan korkeimmalle dyynille tähyilemään
peruselementtejä valtavan tosia fyysisiä rakennusosia
pieniä ihmisiä kipuilemassa
metsä takavasemmalta on kuihtunut sitten viime näkemän
pitäisi rajata kuvakulmat toisin
olla aavikon kuningatar
tuuli yllättää minut hiekkaa silmissä
siirryn pimiöön testaamaan taas itseäni ja taidetta
oopperasali – grandiöösi tila sekin
emme ole sattumalta täällä joskaan emme tiedä mitä tuleman pitää
edessä takana koko joukko esiteinejä
teos hyvinkin erikoisemmasta päästä 90 minuuttia ei taukoa
kuka mitenkin teoksen imussa hiljenemme yhdessä tilassa
selän takaa yksi vieno kuiskaus : ah c’est pas ton truc ?
näyttäytyy hetken monimutkainen kirkkaan yksinkertaisena
maailma makaaberina ja sittenkin toiveikkaana
pimeänä, valoisana, vaikeasti mitattavana
I say power, you say superpower, hönkäisee mikroon esiintyjä
ykköset ja nollat loistavat poissaolollaan,
vain rinta rinnan tragikoomisia kolmosia
pyörimme summamutikassa kuin lottopallot
maa pyörähtää akselinsa ympäri kerran 24 tunnissa
petitaccentnordique 