Sivullinen

Ehkä olen hieman Sivullinen
kaupungissa yliopiston kulmalla siinä missä oli joskus Pukeva ja kohta mitä lie
niin&näin pyörittelen päätäni kaupungissa jota en taaskaan tunne
puntaroin tunnelmia vedän suoria viivoja asioiden välille kuin jotakin jostain tietäisin
metsään meni siirryn sivummalle
eksotisoin kuin väkkärämänty
hengitellen eteeni levitettyä ikisammalmattoa
taivaskattoa jota kohti männyt kohottautuvat kuin kantavat rakenteet
mustikat ovat menossa puolukat vasta tulossa
minun perimetrilläni saavat hyttyset kuolla sukupuuttoon
primitiivisiä ulostuloja paarma korvassa on se perkele
jolla lienee oma tehtävä tässä mikrobiomissa jossa nyt ulkosuomalaisena hyörin
metsä on paitsi rauhoittumisen paikka myös mielettömän kuvauksellinen
jos nyt painaisinkin sen vain verkkokalvolleni jos vaikka kun ellei jollei
sometaukoni oli iso vitsi ennustettavassa jatkumossa
vaan kuka odotti sellaista kesää ettei saunaa tohdi lämmittää
silviisiin sulan kuin pehmisjäätelö
kun siemietellään Kymenlaaksolaisilla lauantaimarkkinoilla suurensuuren lipun juurella
ja karkaavat hetkeksi mielestäni latinansukuiset kielet
kautta Neuvottoman Jylpyn Karhuvuoren Sutelan ja Jumalniemen
neronleimaukset suomen kielen,
yhtä kaikki niin Tokmanni kuin pääkaupungin ravintolamaailma hakevat ilmeisesti nostetta
ranskankielisestä termistöstä
BONJOUR käväisen marketissa santsaamassa LV:tä sitä herkkähipiäisille suunnattua
kohta nautin maksalaatikon ja sen kanssa lasin nebbioloa erinomainen yhdistelmä
mitä suotta kursailemaan
« Joo Ei. » (asiakaspalvelija asiakkaan tiedustellessa onko kahvihuone vielä sen hetken auki)
sillä välin järvi on viimein viilennyt ja sauna lämmennyt
ja se on ihanaa se, lauteille.