Uutisoivat taas käytöstavoista, shokeeraantuneista ranskalaisista ja suomalaisista.
Ranskassa jokainen ihminen ympärillä tosiaan on huomionarvoinen. Rakastan sitä ah pardon merci non c’est moi qui remercie il n’y a pas de quoi mais merci encore – nousevia ja laskevia kulmakarvoja ja suupieliä, sanaryöppyä joka pulppuilee kanssaihmisten kohdatessa ja kulkiessa limittäin lomittain juuri törmäyksen välttäen mutta silti ah pardon ehkä kenties hipaisin.
Ovet ja niiden pitely. Kyllä joo kuuluu sivilisaatioon. Paitsi Pariisin metrossa.
Pariisin métro à l’heure de pointe on viidakko, jonne työnnytään ja siis aktiivisesti työnnetään vapaapainiotteella kyynärpäillä sivusta suojaten ja sitten kun itse on onnistunut tunkeutumaan vaunun kynnyksen yli ei taaksejääneistä niin väliä. C’est la vie.
P.S. Amerikkalainen influensseri oli perin pettynyt ranskalaisten käytöstapoihin Lyonin visiitillään. Onneksi hän ei joutunut työnnetyksi Pariisin metroon ruuhka-aikaan.
Pardon et merci !
petitaccentnordique 