Mietin tällä viikolla mm.
kokonaisia katsomolohkoja jotka katsoivat ‘Liberté Cathédrale’ -teosta aurinkolasit päässä vastavaloon, kenties pelkäsivät joutuvansa parrasvaloihin itsekin
häikäistyneinä koska katonrajassa oli akkunat ja aurinko laski länteen
– kirkonkellojen jylhää kuminaa,
pyrkimystä kohti jotain itseään suurempaa.
Ja sitäkin mietin että kaikki missä perfektionismi on viritetty maksimiinsa,
tuottaa monta oivallusta ja potentiaalisen pettymyksen.
Lopuksi, tykkäsin kovasti Jukka O. Miettisen hesarin teosarvion (‘Liisa Pentin teoksessa tanssi kohtaa Bachin musiikin – sekä hiljaisuuden’) viimeisestä lauseesta:
« Tarjoutuu vain mahdollisuus havainnoida jotakin. »
petitaccentnordique 