Pohjois-Italia on ihan tuossa vieressä ja pitäisi alittaa raja useammin, sillä 13 kilometrin klaustrofobisen tunnelin päässä on tosiaan Italia. Tiet ehkä rosoisempia, mutta pasta al dentempää ja eleganssi erilaista laatua. Kulmilla kukkakauppoja, jotka tarjoilevat tulppaanien lisäksi kahvia ja aperitiivia tärkätyin paidoin. En tiennyt edes tykkääväni katkeroista, mutta se oli ennen kuin maistoin Negroni sbagliato Milanossa se. Keskellä vuosittaista design-pöhinää, mutta eteläisen laitakaupungin arkisen värikkäät sisäpihat ja kirja-/kukkakuppilat vetivät enemmän puoleensa. Latino sieluni totesi että täällähänkin voisi vaikka asua. Vaan ei sentään kielipuolena, eivätkä ranskaa suoltavat aivoni jaksaisi aloittaa alusta, ciao. Bella bimba, huudahtelivat nelivuotiaalleni, nauratti. Ei ihan lomalla, mutta hetken ihan muualla. Ulkomaillakin kevät on viileä, joka päivä jäätelöpäivä. Pysähdys Piemontessa ennen kotiinpaluuta. Dolce.
Ja vasta oli pääsiäinen, nyt vappu.