Helsinki Finland

Menin ja tulin siis Suomessa. Suomi on sentimentaalinen tila. Paitsi Tokmannilla ja Stockmannilla, olin myös Manalassa ja Sikalassa, myös Sikalaa vastapäätä koiraystävällisessä kuppilassa. Eri tilanteissa törmäsin kansainvälisimpiin oopperadiivoihimme Mattilaan ja Turuseen. Ensimmäisen räväkkyys yllätti, öh olin erehtynyt lukemaan iltapäivälehtiä. Maria Veitola astui kuppilaan juuri kun olimme siirtymässä vastapäiseen. Pidän Maria Veitolasta. Söin vastapäätä kaalikääryleet. Kuinka voi perunamuussi ollakaan törkeän hyvää ja viini kallista! Helsingissä hallitsee merituuli ja sunnuntai on seesteinen. Nälkä saa tulla saa mihin aikaan haluaa eikä tarjoilija pahastu erikoisista tilauksista erikoiseen aikaan. Ai tilasinko Manalassa Havaiji-pitsan? Oli naamioitu paratiisin nimen alle. Finlandia-talo remontissa, ikkunasta havaitsin kesken havaijin. Olisi pitänyt vierailla siellä puisessa. Mutta sunnuntai. Raitiovaunusta oli ihan helvetin vaikea ostaa lippua. Satunnainen kaupungissa vierailija ymmärtäköön vierailla ensiksi R-kioskilla! Tutut ja tuntemattomat linjat. Kiintopisteet. Ihmiset väljässä, erilainen rytmi ja olemisen tila. Turisti mikä turisti. Helsingissä. Kohtaamisia Kappelissa suomalaisen taiteen jatkumona, pitkän pöydän täydeltä. Jatkettiin siitä mihin jäätiin. Ystävät kultaa. Lapsi pääsi eksoottiselle vierailulle helsinkiläiselle hiekkalaatikolle, kaivinkoneet ja kaikki talon puolesta. Olimme toki muuallakin kuin Helsingissä. Valtaosin maaseudulla metsän laidassa. Ah!