Par ici, Pariisi

Kävelin kilometrikymmeniä. Sattuma soi poikkeuksellisen keväisen ilmanalan, turistit pyörivät pikkutopeissa kuin me balettikoulun opintomatkalla ysäreillä. Kyselivät tietä Lafayetten ostosgallerioille ja lähtivät sitten leveä hymy naamalla vaeltamaan osoittamaani suuntaan. Eksyin ruoka-aikoihin vallan hyville terasseille, utuisesta ulkoilmasta huumaantuneena venytin hetkiä näillä terasseilla, keskusteluja ystävän kanssa ysin rinteessä. Kävin Garnierissa, tietenkin, lähempänä Chagallin maalausta kuin koskaan tarrauduin penkkiin, the vertiginous thrill of seeing some of my favorite dancers. Olin yötä, koska paluujuna sunnuntai-iltana hävyttömän kallis ja hotelliyö yllättäen edullisempi. Sain siis myös aamukahvini terassilla ysin rinteessä, toisen päivän kaupan päälle. Ja taas kävelin. Miksi ostin viisi metrolippua kun käytin vain kaksi? Päämäärättömät kävelyt Pariisissa parasta. Illalla liimauduin paluujunan penkkiin, we go ouigo…vielä illemmalla heräsin maakunnassani. Contente. Tiivis putki.