Teatraalisesti koen vuodet enemmän kausina, saisons. Ja sesongin keskellä, Pyhä Sylvesteri, vaihtuu vuosi. Uudet lukemat, uudet unelmat.
2010-luvun viime hetkinä toivoin vähemmän polluutiota. Olihan melkoinen häkärä. No, sumu ei ole siitä varsinaisesti hälvennyt. Nyt ei varsinaisesti hotsita ryhtyä visionääriksi, räiskäyttää metallitavaraa hellalle ja ämpäriin kiintoisien muotojen toivossa. Tinahommat isommissa käsissä, omaan käteeni nappaan lasin samppanjaa. Traditio, kuitenkin. Todellakin, pienet kuplat paikallaan tämänkin vuoden vaihtuessa.
Vuoden viimeinen teksti. Formaatti on viime aikoina lyhentynyt, vai pinna? Pyrkimys olisi ainakin välillä taas venyä vähän pitempään. Kirjoittaa lisää Ranskasta ja ranskaksi. Ensi vuonna. Tässä ja nyt, merci ja santé!
Théâtrale que je suis, je vis les années plus au rythme des saisons. Au milieu de la saison, la Saint-Sylvestre et son +1, une nouvelle année.
Toute à la fin des années 2010, j’avais un modeste vœu de voir plus clair en 2020, moins de pollution. (Il y avait un brouillard fou.) Eh bien le brouillard est toujours là, et plus la décennie avance, moins je suis en mood de vœux. La boule de cristal n’est pas dans mes mains. Une coupe de champagne, oui. Même ce millésime 2021 difficile nous a réservé quelques bulles d’optimisme.
Ceci sera le dernier texte de l’année. J’en aurai produit 39 en 2021. Le format est raccourci ces derniers temps. Ma patience, aussi? Un peu plus d’étirements l’année prochaine, pour en revenir aux bonnes résolutions. Mais là maintenant, merci, et santé!
petitaccentnordique 