Vous faites quoi dans la vie? Boom, la question qui arrive toujours, et parmi les premières(!) lors d’une conversation entre inconnus. Et en France et en Finlande.
Catégoriser par métier, réduire la vie même à un continuum d’activités professionnelles. (Bof.) À vos CV!
Lors de mon arrivée lointaine, j’ai embarqué au Pôle Emploi avec mon Curriculum Vitae – anglophone. Ma première tâche de traduction fût donc le CV. « Mais vous me dites avoir été danseuse professionnelle et consultante diplômée d’une École supérieure de commerce, en même temps, mais ce n’est pas possible Mademoiselle. Vous mettez la danse du côté des hobbys. »
J’ai en effet un profil atypique, comme vous me le dites. Mais dites-moi vous ne mettriez pas la danse dans vos hobbys si vous aviez dansé à l’Opéra national, quand même? Puis des projets de danse contemporaine, en free, voyez. Et comme il y a 24 heures dans un jour (et qu’une vingtenaire a de l’énergie à revendre), j’enseignais aussi, à l’époque. J’adorais. Expérience dans la vente, c’est toujours bien, on est d’accord. Oui oui donc j’insiste sur mon truc atypique là…j’ai tout de même été consultante en recrutement, donc les CV, je connais. Multidisciplinaire, absolument, mais disciplinée, bien sûr, donc il faut que le CV ne dépasse pas une page…ok d’accord.
Au bout du compte, j’aime pas le noir et blanc tant que ça. En tout cas dans les CV.
J’ai eu d’autres séances de conseil RH, deux CV’s en sont sortis. L’un plus ‘danse’, l’autre plus ‘business’.
C’est avec l’intuition que l’on retrouve les personnes à qui on peut montrer son CV entier, avec qui on peut parler de la vie. La vie ne se résume pas à un curriculum. Elle est plus comme…une danse. Atypique me va très bien.
Et vous, vous aimez quoi dans la vie?
Mitäs te teette elämässä? Kysymys paukkaa ilmoille ihan liian usein, ihan liian aikaisin, kun tuntemattomat ottavat mittaa toisistaan. Mitä teette työksenne siis? Ammattia haetaan pöytään keskustelun ensimetreillä niin Ranskassa kuin Suomessa.
Määrittävä tekijä. (Njaa.) CV kuntoon!
Kun saavuin ja työkkäriin rantauduin, oli CV:ni kovin epätyypillinen, atypique. Mutta ettehän te hyvänen aika ole tanssinut ammatiksenne ja ollut siinä vielä yhtäaikaa kauppakorkeakouluopiskelija ja konsultti? « Ehdottaisin että laitatte tanssipuolen kokemuksenne harrastusten puolelle. »
Niin no, onhan sitä tullut tehtyä kaikenlaista, mutta en nyt kyllä laittaisi hei. Olisitte itse hikoilleet koko nuoruutenne ja sen jälkeen tanssinut kansallisbaletissa – lyhyen aikaa, mutta kuitenkin – ette todellakaan kirjaisi sitä harrastukseksi. Ja kyllä, tosiaan, nykytanssiprojektejakin, freenä, töitä. Vuorokaudessa on 24 tuntia (ja parikymppisenä jaksaa), joten opetin myös, iltaisin. Tykkäsin tosi paljon. Myyntikokemus, aina hyvästä, jep. Ja sitäpaitsi olin rekrytointikonsultti, tunnen nämä CV-hommat, enkä kyllä siis todellakaan maskeeraa ammatillisia toimiani harrastukseksi!
En ehkä sittenkään pidä mustavalkoisuudesta. Ainakaan CV:ssä.
Sain lisää uraneuvontaa ja tein kaksi CV:tä. Tanssipainotetun ja bisnespainotetun. Voi lähetellä eri paikkoihin.
Löysin itse sitten paikat ja ihmiset joille sopi vilauttaa molemmat CV:t. Joiden kanssa jutella elämästä. Elämä ei ole curriculum, se on ennemminkin kuin…tanssi. Atypique me va très bien.
P.S. CV:n tulisi mahtua yhdelle sivulle. Ah.
Entä te, mistäs te tykkäätte elämässä?
petitaccentnordique 