Juhlat tuplana. Huomenna taas äitienpäivä.
Ranskassa minusta tuli äiti. Siihen johtanut raskaus ei ollut ihan helppo, ja juustojen ja leikkeleiden luvatussa maassa päädyin välttelemään vähän kaikenlaista. Käskettiin kyllä syödä pihvi päivittäin, koska rauta. Vääntelehdin että pidän kyllä pihvistä mutta että päivittäin, päivittäin en ihan kyllä taida pystyä. Paistattelin pari kertaa viikossa pihvini kuiviksi kuin pahvit. Viini jäi ja sokeritasot laski. Lähilabran tytöt (jotka näitä tiuhaan tahtiin mittailivat) olivat ihania.
Kielipolitiikka ei ollut pilkuntarkka. Vähän ajattelin ranskalla höystää, mutta pikku hiljaa siirsin sen tehtävän France Culturen kontolle, muskarin France Musiquen kontolle. Koskaan ei kai ole liian aikaista altistua barokkimusiikille?
Äidinkieli on tunnekieli, sanotaan. Isän kieli on sama ja myös hän taitaa vaippojenvaihdon tekniikat. Turha kai siitä siis numeroa tehdä. Koulussa sitten aksenttivapaasti. Vaikka kyllä se äiti välillä ranskalla höystelee, malgré elle. Äiti, joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, ihme tyyppi. Ihme tyyppi kerrassaan muutenkin, jäi kotiin ranskalaisittain ihan hävyttömän pitkäksi aikaa ja alkoi tämmöiseksi mom bloggeriksi.
Bonne fête!
Des fêtes en double. Demain c’est la fête des mères française.
En France je suis devenue maman. Sur le chemin de la grossesse, pas que facile, les planches de fromages et charcuteries me tendaient le bras mais suis restée têtue que je suis, non merci. Plein de choses à éviter dis donc. Éliminer le vin élimine déjà beaucoup de sucres. Bon, j’ai toujours été plutôt sucrée moi, et là même les sucreries à éviter. Les laborantines du coin qui examinaient ma composition de manière mensuelle ont été merveilleuses.
Préparation linguistique assez décontractée. On verra comment ça va se passer, naturellement. Le plus on passe du temps ensemble tous les trois, le plus je parle le finnois. Trop bizarre que de parler français à la maison, entre nous. En revanche, je deviens accro à la Radio France. France Culture sera donc l’éducateur linguistique, (puis, l’école commence tôt), la France Musique s’occupera de l’initiation à la musique. Pas mal! Jamais trop tôt pour baigner dans la musique baroque, non?
On dit langue maternelle. Quid de la langue paternelle? Le papa est doué avec les couches, aussi. Des fois maman accompagne la radio et se met en mode français, malgré elle, avec son petit accent nordique. Curieuse, cette maman nordique qui prend un congé parental étendu (tout à fait dans les normes nordiques), puis entame un blog, quel cliché.
Bonne fête!
petitaccentnordique 