Voilà je m’autosurprend par une envie inhabituelle de suivre le concours d’Eurovision demain soir. Hâte, même. Car je trouve les deux, la France et la Finlande pas mal du tout, mais pas mal du tout.
Alors Voilà est clairement plus ma tasse de thé, mais je sympathise également beaucoup Dark Side, assez représentatif de la Finlande dans son mélange rock-métal. Tout un genre, populaire parmi les vikings ou autres nordiques. Oui croyez-moi j’ai moi aussi assisté aux concerts de melodeath, quelques degrés plus dark encore, aux after party de Tuska (se traduit ‘douleur’) festival, aux concerts de mon frère batteur, aussi à Trabendo, Paris. Oui oui back in the days vous auriez pu me trouver en pleine démonstration de la signe des cornes, la darkside quoi. Parmi ce public metal toujours aussi bienveillant. Mosh, avec amour.
Pour équilibrer, la Finlande est aussi connue pour sa formation solide de musiciens classiques, et tout particulièrement ses chefs d’orchestre. Toujours au moins un Finlandais aux baguettes en France aussi. Aujourd’hui Klaus Mäkelä, Mikko Franck, et j’en oublie? Tous formés à l’Académie Sibelius.
Et puis voilà j’adore la chanson française, et sa nouvelle génération de paroliers poètes tels Charlotte Gainsbourg, ou Igit, qui a co-écrit Voilà justement, je vois.
J’aime les (ré)interprétations fraîches des choses/genres traditionnels. De manière générale. Douze points. Mais la France ou la Finlande donc? Vivement demain soir. Et Merde!
Nyt yllätän itseni odottamassa huomisia Euroviisufinaaleja. Dekuveerasin tänään ohimennen Ranskan ja Suomen biisit ja mitämitä nehän oli molemmat aika hyvät, ei hullummat ollenkaan.
No Ranskan Voilà on kyllä enemmän genreäni, mutta Dark Side herätti myös isot sympatiat. Just tämmönen rokkimetalli on jollain tapaa niin suomalaisten alaa, ja mielialaa, tuli nyt vähän mieleen omat muistot Tuskan jatkobileistä, vielä pari astetta darkimpaa settiä. Ja eräiltä muilta veljen taannoisilta keikoilta, myös Pariisin Trabendosta. Pitkätukat veti hyvin. Ja siis kauheen hauskaa jorata kädet vankasti pirunsarvimerkissä välillä. Viikinkityyppisesti voimauttavaa ehkä. Mosh. Plus aina yhtä hyväntuulinen ja lojaali heviyleisö. Lämminhenkistä tuskaa. Pariisitarystävänikin olivat myydyt.
Tasapainoksi Suomi on kyllä kova klasarin sarallakin. On tullut useamman kerran keskusteltua ranskalaisen aloitteesta suomalaisista musiikkifestivaaleista, ja suomalaisesta musiikin koulutuksesta. Se tunnetaan. Ja aina vähintään yksi, yleensä useampi suomalainen puikoissa Pariisissakin. Tänään Mäkelä, Franck…unohdanko jonkun?
Sydän sykkii myös ranskalaiselle chansonille ja sen tämän päivän raikkaille tulkeille ja sanailijoille. Charlotte Gainsbourgille, Igitille, joka näkyykin olevan Ranskan viisun taustalla.
Raikkaat (uus)tulkinnat kuluneista asioista iskevät, noin ylipäänsä. 12 pistettä. Vaan Suomi vai Ranska? À voir demain soir. Merde!
petitaccentnordique 