Yhdessä Suomesta Ranskaan, ja sitten työskentelemään ja puolihuolettomasti myös puolittain asumaan eri kaupungeissa. Jännä veto. Rouen-Paris oli vielä selkeästi lähiseutukombo, pas de problème Pariisista käsin. Mutta Pariisin ja gallialaisten pääkaupungin välillä olikin jo melkein 500 kilometriä. Juna on tosi nopea, à Grande Vitesse, mutta kallis myös. Sitäpaitsi olin joskus puolihuolimattomasti tokaissut että jos ei Pariisissa niin Lyonissa. Siellä voisin ehkä itseni nähdä.
Hetki koitti ja mutatoin myös itseni Lyoniin. Matkalaukku mukaan ja työkomennukselle. Paris Gare de Lyon – Lyon Part-Dieu. Immédiatement hyvä fiilis. Töissä tutut kuviot ja puolitutut ihmisetkin, muuten ihan kuin olis lomalla, puuttui se jokin, Pariisin takakireä perusmoodi. Ai me voidaankin sinutella heti, sopii, mahtavaa! Mutta pusut siis alkaen vasemmalta poskelta, okei hyvä. Ihmisen kokoinen kaupunki, ei liian iso, ei liian pieni. Pienuutta pelkäsin enemmän, minä joka rakastin eksyä päiväkausiksi Pariisin kaduille. Mutta eihän Ranskan toiseksi suurin metropolialue nyt niin pieni ole, ja on paitsi Ooppera, myös Tanssin talo. Tärkeitä asioita.
Asuntokin oli, tosin tätä viimeisintä en ollut koskaan vielä nähnyt. Ehtiihän sitä, paikan päällä. Alue on kuulemma ollut hieman huonossa huudossa, mutta kovaa vauhtia hipsteröitymässä. Vaihtelua Pariisi 7:aan.
Treffit illalla kotona. Mahtava mesta, arkinen. Kuinka arkinen tuntuukin yhtäkkiä näin hyvältä. Vieressä ei Eiffeliä, eikä Eiffelin lieveilmiöitä. Monoprix löytyy, ja lähipuisto. Très bien. Ikkunasta näkyy bensa-asema. Tässä on hyvä pössis. Ekana yönä tosin herään johonkin mökään ja outoon valoilmiöön. Asumme korkealla mutta kyllä vaan, kadulla on auto, liekeissä. Tätäkin on Ranska. Palomies käy sammuttamassa rutiinilla ja jatkan unia.
Kävely on jäänyt päälle, ja täälläkin olen juuri puolentunnin kävelyetäisyydellä toimipaikastani. Ensin la Guillotièren läpi Rhônelle, ja yli edelleen keskikaistaleelle, la Presqu’île. Minä pidän tästä kaupungista, ja pidän la Guillotièresta, eloisanrosoisesta korttelistani.
Tuntuu Pariisin sijaan – Ranskalta. Lugdunum, la capitale des Gaules.
Original, que de s’installer ensemble en France pour travailler et finalement même vivre entre deux villes. Alors que Rouen-Paris on reste à une certaine proximité, Lyon-Paris présente déjà une distance (et prix) à Grande Vitesse. Chacun sa ville et son appart, à part. Une année passe, ça passe. Puis l’occasion se présentera et je mute. Je l’avais d’ailleurs prédit, lors de ma première visite lyonnaise, bien avant tout ça. Si pas à Paris, je me verrais probablement à Lyon, avais-je annoncé lors d’un long week-end. La première impression. Est souvent la bonne.
Aussi, les principaux critères culturels sont remplis: il n’y a pas seulement un Opéra mais aussi une Maison de la Danse. Je valide.
Armée d’une simple valise, je prends le train direction Lyon Part-Dieu. Les collègues (j’en connais déjà la moitié) m’accueillent chaleureusement, tendent d’abord la joue gauche. La carte des bises! Puis direct au travail, c’est la période intense de la rentrée. Je me sens déjà à la maison. Le soir, temps de découvrir la maison. (Jamais encore visité la toute dernière location lyonnaise de Monsieur.) Le quartier est un peu mal famé, m’avertit une collègue. Et de plus en plus bobo, j’ai compris. Lyon 7 changera de Paris 7. Une autre Rive Gauche.
RDV à la station de métro la plus proche de l’appartement. Mon mari (on s’est quand même mariés pendant la relation à distance ;)) me guide, me montre le Monoprix le plus proche, le parc du coin. C’est super, c’est ordinaire. Pas de Tour Eiffel, ni ses effets secondaires. Une station-service, très bien, le Total. La première nuit je me réveille à un bruit bizarre accompagné d’un show de lumières. Ah, c’est une voiture qui brûle en bas. Un pompier passe, fait sa routine, je continue mon sommeil. Je me sens (quand même) à la maison.
Toujours très attachée à la marche, toujours à une demi-heure à pieds de mon lieu de travail, je traverse la Guillotière le premier matin, puis traverse le Rhône pour rejoindre la Presqu’île. J’aime bien Lyon, j’aime bien la Guill’.
Après Paris, je me sens…en France. Lugdunum – la capitale des Gaules.
petitaccentnordique 