Eilisen kaaria, hierarchies. Tätä voisi nyt lähestyä monestakin suunnasta. Löytyyhän näitä, mitä ihmeellisimmistä paikoista, rakenteiden pönkittämiä egoja, jotka leijuvat arjen ja muiden yläpuolella. Ehkä Suomi on vähän keskivertoa litteämpi tapaus, no jokunen tunturi löytyy, mutta sinutellaan nyt kuitenkin.
Hyppy teitittelyn tielle on suuri. Pelisäännöt, eri tasot, nappulat, mitä näitä nyt oli. Alustalla opin että on vastuuihmisiä, responsables, ja sitten on muita, vastuuttomia, ei veto-oikeutta, ei sananvaltaa. Pohjalta tähyillään ylöspäin, vastuunhaltijoista puhutaan. Luoja heistä puhutaankin, näistä plusmerkkisistä. +1:stä, +2:sta, numéro 1:stä. Niin monet lounastunnit kulmakuppiloissa suodattaen – joskus ahmien – tuntemattomien narinaa managereistaan, jotka ovat niin sitä ja eivät ole tätä. Ehkä näyttävät sentään pomoilta. Ok. Espresso, s’il vous plaît, eikun laittakaa tuplana, pysyy draivit tasoillaan. Upeaa tämä yleinen kiinnostus johtamiskysymyksiin!
(Joskus vähemmän on enemmän?)
Ihminen sopeutuu. Eikä baletin maailmassa pyörinyttä arvoasteikot tahi arvostelut noin niinkuin varsinaisesti hetkauta. Pariisin oopperan baletin vuotuisessa défilé-paraatissa hierarkia herkistyy ohikiitävän hetken kauniiksi, se onkin vanhaa maailmaa se.
Jokaisella askelmalla ihminen.
Digestiivi? Kuulkaa, mikä ettei.
La Finlande est plus flat. Pas de Mont Blanc ni de Tour Eiffel, moins de hiérarchie. Si si quand même, mais moins apparent. Concrètement, tout le monde se tutoie. Mais il y en a toujours qui pensent être au-dessus des autres, partout. Les hommes et les égos. Femmes aussi des fois, celles qui ont réussi à percer le plafond de verre.
Un grand concours et ses participants. Tout le monde souhaite être couronné responsable, bien évidemment. Une espèce de pyramide. Et tout le brouhaha autour…ces nombreux déjeuners en train d’écouter les inconnus de la table d’à côté se plaindre de leur N+1, leur N+2, qui est pas assez ceci et beaucoup trop cela, complètement débile en fait. Tout un univers des N numérotés vient de s’ouvrir à moi.
(Parfois less is more?)
Les responsables donnent le ton. Mais les non-responsables ont une voix eux aussi, et le café du coin leur public. Un café pour terminer, s’il vous plaît, non mettez-moi un double. Quelle drive, quel engouement général pour les questions managériales!
Venant du monde de la danse (classique), la hiérarchie m’effraie absolument pas. Que c’est beau, le défilé annuel du ballet, rang par rang. Comme hier.
Des gens, sur tous les échelons.
Un petit digestif? Écoutez, pourquoi pas.
petitaccentnordique 