Ils appellent les enfants filles poupées!
J’ai commencé à vraiment y faire attention quand j’attendais ma fille. Désolée mais pas possible que ça sorte de ma bouche. Puce, c’est sympa, en plus c’est unisex. Mais alors poupée…
Première visite en tant que jeune maman dans une boutique de vêtements enfant, ma marque préférée en la matière. La conseillère s’approche de moi et me demande gentiment si je cherche pour une fille ou un garçon, puis m’amène gentiment devant un rayon rose, fleuri, pailleté. Discrètement, je me hisse vers les marinières.
La féminité est très mise en valeur, partout, je me dis, en rajoutant du rouge à lèvres rouge pétant, pourquoi pas. Commentée, aussi. Un soir ordinaire, rentrant du boulot, on me fait un petit éloge devant la Gare St-Lazare: « Vous avez les jambes extraordinaires, Mademoiselle! » Ah bon, mais bien sûr, bonne journée à vous Monsieur! L’allure physique n’est pas un tabou quoi, mais un sujet parmi d’autres, même dans le monde professionnel.
Je peux vivre avec ça, juste pour clarifier, et trouve mes gambettes pas mal. Toutes ces années de danse. Aussi, j’appelle bien ma fille une fille, je lui ai même achetée des robes roses. Mais poupée, toujours pas. J’appelle personne poupée, en fait. Ça doit être mon côté scandi égalitaire.
Le monde de la pub adore jouer sur ce territoire féminin, jusqu’à en franchir les limites parfois, vous ne pensez pas? Entre élégant et délicieux il y a tout un éventail d’adjectifs, sans même parler de visuels. Dixit une blondinette au style « atypique ».
Et Dieu…créa la femme.
He kutsuvat tyttölapsia nukeiksi!
Aloin kiinnittämään tähän isommin huomiota tultuani äidiksi, tai oikeastaan jo odottaessani tyttöäni. Kirppu, sehän on ihan kiva, mutta että nukke…
Olen ensimmäisiä kertoja lempilastenvaatemerkkini (se pieni laiva, ei kaupallista yhteistyötä) liikkeessä sisällä. Olo on erityinen kuin lapsella huvipuistossa, tämä kaikki on niin uutta vielä. Myyjä lähestyy ja ystävällisesti tiedustelee olenko tytölle vai pojalle etsimässä, sen jälkeen ystävällisesti ohjaa minut vaaleanpunaisten, kukkaisten ja paljettisten rekille. Hivuttaudun vaivihkaa seilorihenkisten raitapaitojen puolelle.
Kaikki on niin avoimen feminiinistä yleensäkin, naisellisuus on arvossaan, mietiskelen lisätessäni punaisen punaista arkipunaa huulille, why not. Joku ihan tavis ukko tokaisee sääristäni aseman edessä että extraordinaires. « Neiti säärenne ovat extraordinaires! ». Ah, no hei kiitos ja hyvää päivää vaan teillekin Monsieur! No, toisaalta, ei tunnu olevan aikaa eikä paikkaa jossa ei sopisi ulkonäköä vähän kommentoida. Työelämässäkin. Joo, sielläkin.
Can live with that, ja olen sinut säärieni kanssa. Onhan niillä tullutkin tanssittua. Tyttöäni kutsun tytöksi (ja hänellä on kaikenvärisiä vaatteita), mutta nukeksi en edelleenkään kutsu…ketään. Varmaan koska olen tämmöinen tasa-arvoskandi. Blondiksi nimittelevät, vaikka olen kyllä ihan maantienvärinen.
Mainokset ja lehdistö ne vasta ovat, aika huikeita toisinaan, näissä naisasioissa. Adjektiivisto rönsyilee koko skaalassaan elegantista herkulliseen, kuvat kertovatkin loput.
…ja Jumala loi naisen.
petitaccentnordique 