Edelleen kartalla, Alabasterirannikolla. Mikä ihmeen alabasteri? Eräänlaista kalsiittikiveä ja/tai hienorakeista kipsiä, Wikipedia tiesi.
Côte d’Albâtren itäisin kaupunki on edellä jo mainittu Dieppe. Läntinen raja kulkee puolestaan Le Havresta (joka ei näytä siltä kuin Kaurismäen samanniminen elokuva, mutta on kalseudessaan ehdottoman cool) vähän länteen, Le Havren ja Honfleurin erottavan salmen kohdalla, Seinen suulla. Tässä kohtaa kohoaa vinoköysisilta, le Pont de Normandie.
Niin ei minulla siitä sillasta ole kuin yksi muisto. Vuokra-Dacialla (ei neliveto) kampeamme ylämäkeen. Edessä taivas, takapenkillä Rekolan Satu (joka jälkeenpäin kyselee onko mieheni ja mun välit nyt ihan hyvät vielä, sen nousun ja laskun jälkeen.) Pääsi yllättämään se sillan kulma ja se tunnelma siinä. Niillä hevosilla hyytyvillä. Mutta pääsimme alas ja oikealla puolella.
Honfleur on juuri niin söpö kuin postikorteissa, ja vuoristoradan jälkitunnelmat huuhdeltiin alas kylmällä oluella vierassataman terassilla. Nyt ollaankin jo Côte de Grâcen puolella! Pois ehkä toista reittiä? Oui non on est d’accord.
Encore sur la carte, sur la Côte d’Albâtre. (Un matériau naturel blanc utilisé en taille de pierre et en sculpture.)
Limite est de la côte, Dieppe, que j’apprécie donc fort et avec une certaine émotion. À l’extrémité ouest, la bouche de la Seine et le Pont de Normandie, moins fun.
À l’approche du pont, on traverse la ville du Havre, pleine d’ambiance mais pas forcément celle du film du même nom par le compatriote Aki Kaurismäki. Le Havre est assez impressionnant, glauque et cool à la fois.
Devant nous, le pont. Non, plutôt le ciel, l’angle de ce pont nous fait un drôle d’effet. La Dacia louée n’est pas des plus puissantes. On y arrive, on y arrive pas? Ouf, on descend, et de bon côté! L’amie passagère du siège d’arrière demande si entre moi et mon compagnon ça va. Ça va, mais là tout à l’heure ça roulait pas du tout. Il nous faut maintenant à tous les trois une bière fraîche sur l’une des terrasses du port de plaisance d’Honfleur. Plaisant comme une carte postale pittoresque cet Honfleur, d’ailleurs. On est déjà du côté de la Côte de Grâce! Retour sur le plan, un plan b pour la route du retour, vous en pensez quoi?
petitaccentnordique 