

Koska iltapäivisin ihminen tarvitsee sokeria.
Viikkovapaapäivänä vietin usein pitkää iltapäivää jossakin kaupunkini lukuisista teesalongeista. Teesalonki, makeansuloinen konsepti, johon tutustuin vasta Ranskassa. Suomessahan mennään kahvilaan juomaan kahvia, kenties syömään pullaa. Ranskassa kahvi juodaan brasseriessa, ravintolassa siis, aterian päätteeksi tai « kahviaikaan ».
Teesalonkikin on itseasiassa joko paikka tai « aika ». Tiedättehän, täälläpäin ruokailuajoissa ei jousteta.
Mutta niistä paikoista vielä, teesalongeista. Ne ovat siis sellaisia salonkeja joihin voi mennä rauhassa nautiskelemaan iltapäivällä ja olla ikäänkuin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lähtökohtaisesti teetunnit ovat makeat, suolaista ei juuri missään ole tähän aikaan tarjolla. (Lienee jatkumoa lasten goûter-välipalasta, joka usein on joku leipomon pikkumakea.) Teen sijaan teesalongissa voi kyllä ottaa kahvia tai vaikka kuumaa suklaata. Miljöö on usein maalaisromanttinen ja feminiininen, söpöilyssä ei säästellä. Tässä haetaan selkeästi brittitunnelmaa, ja kutsu iltapäiväteelle käykin nykyään en franglais: « Et si on faisait un tea time? »
Tea time se on sellainen « moment douceur », pumpulinpehmeä ja sokerilla kyllästetty huttu, pour voir la vie en rose. Tällaista ihanaa höttöä edustavat myös ruusumacaronit (ikuinen suosikkini!), tai Fredin merveillöösit marenkileivokset, éclair-kermapötkylöitä unohtamatta. En sano ei elämän pienille makeille iloille.
Matkalla teesalonkeihini moikkailin Rouenin mukulakivikaduilla jo tutuiksi tulleita kissoja. Kaikenlaista tällaista pikkusöpöilyä, jota en ehkä kyllä Helsingissä harrastanut.
Kuvieni teesalonki: https://www.damecakes.fr
Parce qu’il faut un petit peu de douceur dans ce monde…surtout l’après-midi!
En « jour off », j’adorais aller dans un de nombreux salons de thé de ma ville. Plus mignons les uns que les autres! Salon de thé, un concept que j’ai appris à connaître en France. En Finlande on va dans un café pour y boire du café. En Finlande on boit beaucoup de café (le plus per capita au monde, ndlr.). En France, le café se boit dans une brasserie, un restaurant quoi.
Salon de thé est un lieu et/ou une horaire. Oui, il faut expliquer toute cette histoire d’horaires au lecteur finlandais, habitué au service continu partout!
Entre 15h et 18h il est donc légitime de se trouver dans un salon de thé. Mes salons de thé à Rouen étaient des archetypes du salon de thé. Des lieux très féminins, d’une mignonnerie enveloppante au charme « anglais ». D’ailleurs, on n’hésite pas de sortir son franglais à l’occasion: « Et si on faisait un tea time? » Le tea time c’est sacré c’est sucré…goûter version adulte. Et ça me va très bien!
Mon tea time mon moment de douceur, le bienvenu break d’après-midi pour voir la vie en rose. Pourquoi pas un macaron à la rose, mon préféré éternel. Rentrent un petit peu dans la même catégorie les merveilleux de Fred de même que les éclairs dans tous les goûts et les couleurs. Je dis pas non aux petits plaisirs sucrés.
Sur la route de mes salons de thé les mêmes chats toujours dans les mêmes coins de rues pavées. Plein de petites mignonneries dans mes nouvelles habitudes, exotiques car différentes de celles que j’avais à Helsinki.
Sur les photos, un de mes salons de thé: https://www.damecakes.fr