J’ai aussi compris que tout allait toujours. Que tout allait bien.
Les bonjour, les ça va, ils vont toujours dans le même sens. Une fois j’ai fait l’erreur de débutant. Considérant que j’étais pas en train de vivre un de mes meilleurs jours, j’ai donc répondu, d’une manière beaucoup trop franche bien évidemment, que ça allait moyennement, ou pas top, je m’en souviens plus exactement. Mais je m’en souviens d’avoir dit beaucoup trop. Fallait se contenter de ça va, comme tous les jours. Ça va n’est pas non plus une invitation à rentrer dans trop d’analyse.
« Tu es malade? C’est vrai que t’as pas bonne mine! »
Voilà ce que j’ai eu en retour. Bon, je peux vous dire que ça n’a pas rehaussé ma journée. Gueule de malade, maintenant tu sauras … que ça va toujours bien. Sourire. Soupir.
En tant qu’étranger, au début, tu fais tout le temps des erreurs de débutant. Tu te sens bête, donc. (Parfois on te prend pour un con, forcément.) Mais petit à petit, tu te construiras toute une autre façon de penser, toute une autre façon de percevoir, recevoir, et rebondir, et voilà les choses deviennent plus logiques, l’effort devient moins présent, tu deviendras plus relax, une remarque sur ta gueule provoquera en toi un rire plutôt qu’un soupir. Tu deviendras un acteur de jeu à part entière, plus un figurant. Tu te dis que ça va, ça roule!
Tulin myös ymmärtämään, että hyvin menee, hyvin se tulee menemään.
Hyvätpäiväät ja mitäkuuluut ovat aina samansuuntaisia, hyvä. Kerran tein amatöörin mokan. Tuntui ettei päivä nyt niin kovin hyvin ollut alkanut, ettei tässä millään suurenmoisella fiiliksellä oltu, joten vastasin sinisilmäisyyttäni: « keskinkertaista kuuluu, ei huippua ». En tarkalleen muista mitä sanoin, jotakin tämänsuuntaista. Sanoin aivan liikaa, sen muistan. Olisi pitänyt vain todeta, että (hyvää) kuuluu, kuten kaikkina muinakin päivinä. « Ça va? » ei ole pyyntö eritellä tuntemuksia.
« Oletko sairas? Näytätkin tosiaan aika huonovointiselta! »
Näin. Päivä ei siitä varsinaisesti parantunut. Kulahtaneine naamoineni tiesin nyt, että jatkossa menee aina sitten hyvin, tai ainakin « menee », ça va ja sillä selvä. Hymy ja huokaus.
Ulkomaalaisena teet alkuun jatkuvasti aloittelijan virheitä. Tunnet olosi tyhmäksi. (Vaikutat välillä vähän hölmöltä myös muiden mielestä.) Askel askeleelta kuitenkin löydät pelin hengen, uuden tavan hahmottaa ihmisiä, asioita, tilaa ja ilmastoa. Asiat muuttuvat loogisemmiksi, elo ponnistelemattomammaksi, otat pärstääsi liittyvät kommentitkin jo vastaan naurulla. Olet yksi pelin tekijöistä, et enää statisti. Toteat itseksesi että ça va, nyt rullaa.
petitaccentnordique 