Seuraa kielellisiä huomioita, konventioita, kukkasia. Ranska on kieli, mielentila, etiketti ja muoto. Muodollisesta pätevyydestä ehkä lisää myöhemmin.
Mutta nyt, hyvää päivää. Päivähän rytmittyy hyvän huomenen/päivän, iltapäivän, loppupäivän, ja lopulta illan toivotusten ympärille. (Yötä toivotellaan lähipiirille.) Toistoa, toistoa, välillä aika konemaistakin sellaista, mutta lopulta aika sympaattista, rassurant. Tietää, missä kohtaa päivää ollaan menossa, ja toivotellaan joka suuntaan että loppupäivästäkin tulee hyvä.
Niin, hyvä päivä. Tähänhän on sisäänrakennettu valtava määrä positiivisuutta! Ikuisten valittajien maassa on paljon piilopositiivisia konventioita, pour remonter le moral, mielialaa ryhdittämään. Vai kuka muka Suomessa tänä päivänä toivottelee niin tutuille kuin tuntemattomille jatkuvasti hyvää päivää ja kaunista loppupäivääkin sitten vielä?
Moni muukin asia on Ranskassa varsin hyvin, ja kauniisti, bon ja beau ovat jatkuvasti huulilla. Ja kyllä, näiden mekaaninenkin toistelu ehkä nimenomaan nostaa mielialaa, tuo positiivista struktuuria ja nuottia vuorokauteen, etenkin näinä aikoina. Ranskassa kaikki ovat hyvänpäiväntuttuja.
Hyvää sunnuntaita, viettäkää kaunis päivä!
Vont suivre quelques réflexions, conventions et fioritures linguistiques. Ma France, c’est d’abord une langue, un état d’esprit, une etiquette, une forme. Davantage sur les formalités plus tard.
Passons au bonjour. Le quotidien se rythme autour des bonjour, bon après-midi, bonne fin de journée, enfin bonne soirée, (puis bonne nuit entre intimes). Répétitif, oui, mécanique même, mais finalement plutôt sympa, rassurant. De petits repères dans l’écoulement de la journée, une occasion de créer du lien éphémère avec tout être qu’on croise, lui souhaitant du meilleur pour ce qui reste de la journée.
Une bonne journée, alors? Une expression pleine de positivisme que cette bonne journée! La France, pays des râleurs, mais tellement de positivisme intégré dans les conventions quotidiennes. Pour remonter le moral, qui sait? Dans ma Finlande natale, ces rituels de souhaits, adressés aux proches comme aux inconnus, sont (beaucoup) moins omniprésents.
Tout, ou presque, en France, semble donc bon et beau, ces petits mots qui viennent embellir le discours quotidien. Et oui, admettons-le, les répéter, comme ça, sans même y penser, remonte le moral, met en bonne humeur, surtout en ces temps moroses.
Bon dimanche, passez une belle journée!
petitaccentnordique 